 |
Suomen Nuoret Amputoidut ry. Täysin virallinen SNARY keskustelufoorumi
|
| Näytä edellinen aihe :: Näytä seuraava aihe |
| Kirjoittaja |
Viesti |
comfortable
Liittynyt: 26 Elo 2005 Viestejä: 71
|
Lähetetty: Perjantai 30. Heinäkuu pm 2010, 23:57 Viestin aihe: Omasta meielestä. |
|
|
| Tätä aihetta on käsitelty aiemminkin. Silti: Millä sitä pääsisi eroon tästä huonosta itsetunnosta..Mulla on vammautumisesta kauan, ehkä se johtuu siitä. 'muuri'. Outoa, ennen se oli haitta, nyt mitali. Terve itsetunto sitä haen. Tuntuu lisäksi että vammaiset on on juuri niitä 'susia' toisilleen mitkä sen estää. |
|
| Takaisin alkuun |
|
 |
Healer
Liittynyt: 30 Tou 2010 Viestejä: 11
|
Lähetetty: Tiistai 31. Elokuu pm 2010, 20:36 Viestin aihe: |
|
|
Tää ei olekkaan mikään helppo juttu. Iteltä meni kyllä itsetunto alas ko koin et naisellisuus katos tämän sormiamputaation kanssa. Niinkin pieni juttu suurimman osan mielestä mutta kun olen tottunut pitämään pitkiä kynsiä viime ajat. Mulla on aina ollut naisellisuus hukassa vaikka olen jo 38 vuotta ja vasta kahden viimeisen vuoden aikana olen käyttänyt hametta ja käsilaukkua. Tästä johtuen kolaus oli iso.
Mutta miun ystävävistä on ollut iso apu. Heti onnettomuuden jälkeen ymmärsin itse että, tarvitsen ammattiauttajan apua. Se on auttanut paljon.
Nyt kuitenkaan tämä amputaatio ei parantunut niinkuin piti ja korjausleikkaus tulee sillä jänteet vauriotui, luunpäät jäi liian pitkiksi ja jos en väkisin suorista sormen tynkää joka päivä monta kertaa niin toimimattomat jänteet vetävät niin rajusti tynkää koukkuun että, verenkierto estyy osittain joten ongelmia riittää. Nyt on pakko toistaiseksi pitää sormea lastassa öisin. Kaksi muuta viereistä sormea vioittuivat keskivielistä niin pahoin etteivät toimi kunnolla eivätkä tule korjaantumaankaan koskaan. Joten toimivia sormia on 7 jäljellä.
Vaikka kirjoitaamisen perusteella miut luetaan oikeakätiseksi niin muuten olen erittäin paljon vasenkätiseksi joten henkisesti tämä ei ole helppoa kun mikään ei onnistu ja aika on pitkää ja ja kättä ei kehtaa näyttää missään ja naispuoleiset ja moni miespuoleisista tuttavista ei pysty sitä kattomaan kun heidän tekee se niin pahaa. Kyllä siinä itsetunto silloin kolisee pohjalla taas.
Ei tule mieleen mitkään parisuhde kuviot. Vaikka onnettomuuden tapahtuessa jos koskaan olisin kaivannut juuri eniten että, elämässä olisi ollut kumppani joka olisi tukenut.
Mutta pakko on pyristellä eteenpäin itteni ja lapseni takia ja tietysti rakkaitten eläinten takia. Tosin tietoa ei vielä ole siitä pystynkä jatkossa pitämään näitä jyrsijöitä ollenkaan koska käsittely on varsin vaikeaa. Koiran pitäminen sentään onnistuu... |
|
| Takaisin alkuun |
|
 |
|
|
Et voi kirjoittaa uusia viestejä tässä foorumissa Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa Et voi muokata viestejäsi tässä foorumissa Et voi poistaa viestejäsi tässä foorumissa Et voi äänestää tässä foorumissa
|
|